28 joulukuuta 2017

Lady Mary Wortley Montagu: Elämänmenoa kultaisessa sarvessa!

Lady Mary Wortley Montagu:
Elämänmenoa kultaisessa sarvessa

Suomentanut Ville-Juhani Sutinen
Savukeidas, 2010
171 s.

Lady MaryWortley Montagu  (1689-1762) oli englantilaisen suurlähettilään vaimo. 1700-luvun alkupuolella hän matkusti miehensä kanssa Euroopan halki aina Konstantinopoliin. Elettiin ottomaanien valtakautta.

Tämä pienikokoinen teos sisältää Lady Maryn kirjeitä siskolleen ja joillekin ystävilleen ja kirjeissä hän kertoo matkavaikutelmiaan ympärillään kuhisevasta elämänmenosta. 


Wieniläistä muotia:

Asu oli erittäin epämukava, mutta toi erinomaisen hyvin esiin niskan ja vartalon muodoto. En voi mitenkään välttää tässä kohdin kuvailemasta paikallisia muodin oikkuja, sillä ajanmukaiset asut ovat tavattoman kookkaita ja sanoinkuvaamattomalla tavalla vastoin kaikkea järjellistä pukeutumista. Päähän sommitellaan harsokankaasta mileti metrin korkuisia rakennelmia, jotka koostuvat kolmeta tai neljästä päällekkäisestä kerroksesta ja joita vahvistavat raskaasta kankaasta valmistetut, usean metrin mittaiset nauhat. Tämän rakennelman perustaa kutsutaan nimellä bourle ja se on tismalleen saman muotoinen ja kokoinen kuin ne rullat, joilla huollelliset lypsäjättäremme sulkevat maitotonkkansa, mutta vain noin neljä kertaa suurempi. Tämän laitteen naiset peittävät hiuksillaan, jotka he sotkevat keinotekoiseksi vyyhdeksi, sillä täällä pidetään erityisen kauniina sitä, jos päästä tehdään niin suuri ettei se mahdu tavallisen kokoiseen kylpyvannaan. Naiset puuteroivat hiuksensa ihmeellisellä tavalla peittääkseen tämän kokonaisuuden ja asettelevat hiusten yhdessä pitämiseksi päähänsä kolme tai neljä riviä hämmästyttävän suuria timanteista, helmistä sekä punaisista, vihreistä ja sinisistä jalokivistä valmistettuja hiusneuloja, joiden kärjet pistävät esiin seitsemän tai jopa kymmenen sentin mitalta. --- --- Heidän luunvalkeat alushameensa ovat kehältään useita metrejä leveämpiä kuin meillä ja ne peittävät myös kappaleen verran lattiaa.

Kirjeiden kerronta on terävänäköistä ja huomioivaa, mutta lauseissa on myös jotain, josta en tiedä, onko se tarkoituksellista piikittelyä, leikinlaskua vai onko mukana jopa ironiaa tai hyperbolamaisuutta. Tässä mainitsemassani kohdassakin on yksi tuollainen kohta, jossa ensin sanotaan toista, mutta seuraava lause väittää ihan toista, siis kun ensin sanotaan, että on tismalleen samankokoinen ja sitten kohta paitsi että on neljä kertaa isompi. Tällaisia vastakkainasetteluja kirjeissä tulee useampiakin.

Sinänsä tämä oli ihan kiintoisa historialliskulttuurinen matka 1700-luvun Eurooppalaiseen ja Turkkilaiseen elämään.

Vaikka kirjeissä pääasiassa viitataan islamilaiseen kulttuuriin, varsinkin, kun ollaan tultu Konstantinnopoliin, niin laitan tähän päätteeksi yhden runon, joka kirjeiden  mukaan löytyi naisille rarkennetun seraljin seinämaalauksista. Runo on mielestäni kaunis ja puhutteleva.

Me saavumme maailmaan, asumme,
ja lähdemme aikanaan;
mutta hän joka asuu sydämissämme
ei lähde milloinkaan.


---
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 14:  Valitsit kirjan takakannen perusteella
Kirjallinen maailmanvalloitus: Turkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä roskaa!