George Mc Donald
Kalastaja ja kartanon neito
Alkuteos: Malcolm
Michael R. Philipsin editoimana The Fisherman's Lady
Suomentanut Juhani Nieminen
RV-kirjat, 1985 George McDonald
Markiisin salaisuus
Alkuteos: The Marquis of Lossie
Michael Philipsin uudistamana The Marguis' secret
RV-kirjat, 1985
"Minä pidän hyvästä kertomuksesta. Tuleehan sitä luetuksi monenmoisia kirjoja ja mitä erilaisimmista syistä, mutta tuskimpa mikään lukukokemus vetää vertoja kiehtovan romaanin lukemiselle. Se on kuin jännittävä seikkailu. Kun löytää hyvän romaanikirjailijan työn, löytää aikamoisen aarteen - niin suuri on lukunautinto"
Näin kuvaa Michael Phillips esipuheessaan (Markiisin salaisuus) innostustaan McDonaldia kohtaan. George McDonald on 1800-luvun skotlantilainen kirjailija, joka on ollut esikuvana myös C.S.Lewisille (Narnia-kirjojen luoja). Lewis, joka alkujaan oli ateisti, kertoo omaelämäkerrassaan, että McDonaldin teokset ovat johdattaneet hänet kohti uskoa. Harvoja McDonaldin teoksia on kuitenkin enää nykyaikana saatavissa ja tämä harmitti Michael Phillipsiä, jonka uudistamina tämä kirjakaksikko on siis ilmestynyt. McDonaldin teokset ovat ollet pitkiä, runsassivuisia ja skotlantilaisella murteella kirjoitettuja ja Phillips on siis yrittänyt tuoda omalla laitoksellaan McDonaldia lähemmäksi nykypäivää (80-luvun lukijaa).
Itseäni Skotlanti maanosana ja paikallisena kulttuuriympäristönä kiehtoo. Kalastajaan ja kartanonneitoon syventyminen alkoi hieman hitaaskosti, mutta kun pääsin sisälle maisemaan ja tutustuin ihmisiin, jo alkoi vauhti kiihtyä niin, että hurjimmillaan pelonväristykset kävivät ihollani.
En lähde juonta sen paremmin purkamaan, kerron vain, että pääosassa kirjassa on nuori kalastajapoika Malcolm, joka asuu isoisänsä Duncan MacPhailin kanssa, joka soittelee vanhaa säkkipilliään ja uhoaa vihaa Campbellin klaania kohtaan. Tarina sijoittuu Portlossien pieneen kalastajayhteisöön, mikä kuuluu Markiisi Lossien alaisuuteen. Tarina alkaa erään naisen hautajaisilla ja päättyy toisiin hautajaisiin. Jatkoa Kalastaja ja kartanon neito saa kirjassa Markiisin salaisuus.
Pidin juonesta. Siinä oli niin vauhtia ja jännitystä, yllättäviä juonenkäänteitä arjen vakauden rinnalla. Hengelliset aspektit olivat juonen kannalta oleellisia eivätkä irrallisia, eivätkä aina niin yksiselitteisiä vaan sellaisia, joita joutui pohtimaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että Markiisin salaisuudessa loppua oli turhaan venytetty ja vanutettu. Se olisi voinut olla jämäkämpi.
Niin kalastaja ja kartanon neito kuin Markiisin salaisuus oli täynnä kiehtovia värikkäitä persoonallisuuksia, joista mainittakoon Lady Florimel, kätilö Catanach, kalastaja Sininen Peter ja rouva Horn, jolla ei ollut tunteita. Kuinka ollakaan, nyt, kun kirjoitin tuon määritelmän rouva Hornista tuli mieleeni äkkiä L.M. Montgomery ja Pieni runotyttö, sen kakkososa, jossa Emily tapaa vanhan skotlantilaisen naisen, joka kertoo tarinan siitä, kuinka hän pieksi kuninkaan. Eikös hänestä mainittu, että hänellä ei ollut tunteita? Onkohan Montgomery lukenut McDonaldia? Hänhän kuitenkin oli sitä ikäluokkaa, jolle McDonaldin kirjat lähinnä olivat tuttuja.
Jännitystä ja romantiikkaa siis tarjosi tämä teospari.
Tällä mukana Läpi historian -haasteessa: 1800-luku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!