torstai 26. toukokuuta 2016

Julie Tatham: Ursula yöhoitaja!

Julie Tatham (Helen Wells)
Ursula yöhoitaja
Tammi, 1977
Alkuperäisteos: Cherry Ames, Night Supervisor
Suomentanut Hertta Tiitta
136 + 1 s.






Siitä hetkestä lähtien Ursula ei mielestään enää tehnyt muuta kuin pesi käsiään ja ojenteli puhtaita vaippoja vauvan toisensa jälkeen ilmestyessä tähän maailmaan. Hänen suureksi hämmästykseksseen olivat kaikki viisi vauvaa jo kello kahdeksaan mennessä pikkulastenhuoneen asukkaita, äitien yhä nukkuessa levollisina narkoosiuntaan.  Tohtori Bates oli koko ajan pitänyt ohjakset käsissään, minkäänlaisesta paniikista tai hämmingistä ei ollut puhettakaan. Jopa pikku rouva Raineykin oli synnyttänyt yhtä helposti kuin jos hänen tapauksensa olisi ollut kaikkein luonnollisimmassa järjestyksessä. Ursula joka virallisesti ei vieläkään ollut palveluksessa, oli kiinnittänyt sinivalkoiset nimilaput tulokkaiden kaulaan ja tehnyt kunkin korttiin merkinnät syntymäpainosta ja päivämääristä sekä tarkat selonteot synnytyksen kulusta.

Nuori tomera sairaanhoitaja Ursula on jälleen vaihtanut työpaikkaa. Tällä kertaa hän on saanut yöhoitajan paikan vanhan kaivoskaupungin olevassa sairaalassa, jota johtaa punatukkainen ja johtajaksi nuori, mutta antaumuksellisen jämerä Rusty Craig. Vanha sairaalarakennus pitää sisällään paitsi terveydellisiä seikkoja myös monia rakkaushuolia rahahuolista puhumattakaan. Sairaala tarvitsi pikaisesti kunnon saneerausta ja ennen kaikkea palkattua lisäväkeä. Nyt moni työtehtävä on vapaaehtoisten harteilla. Myös Ursulan naapurintyttö Pyry Fortune saapuu sairaalaan nuorisoavustajana. Pyry on innostunut teatterista ja erityisesti Shakespearesta. Näytelmäkirjailijan antaumuksella hän onkin kohta järjestelemässä yhden jos toisenkin rakakusasiat kuntoon, ei vähiten Torhtori Craigin ja  nuoren Claricen, jonka kaksoisolento hän on. Clariceen litityy myös salaperäinen testamenttijuttu, jossa Ursulan salapoliisin vainu herättää ajatuksen hämäristä kaupoista.

Ursula-kirjat ovat mukavia helppolukuisia kirjoja, joiden parissa viettää nostalgiahetkiä. Paitsi sairaanhoitajan arkea ne antavat ripauksen jännitystä, kun Ursula selvittää yhden ja toisen mysteerin ollen enemmän tai vähemmän vaarassa. 

Ursulan hahmon on alunperin luonut Helen Wells. Jostain syystä kirjoja on kirjoittanut myös Julie Tatham. Kaikkia Ursula-kirjoja ei ole suomennettu, mikä minusta on harmi, sillä lukisin mielelläni näitä tarinoita enemmänkin. Julie Tathamin kirjoittamista on suomennettu vain kaksi: aiemmin esittelemäni Ursula lastensairaalassa ja tämä Ursula yöhoitaja. Näiden kahden  kirjan perusteella on vaikea sanoa, kuinka paljon kirjailijoiden Wells ja Tatham tekstit ja tyyli eroavat toisistaan. 

Ursula yöhoitajana oli ihan napakka ja jäntevä tarina kerronnaltaan. Mihin kuitenkin kiinnitin huomiota oli tuossa alkuun laittamassani teksilainassa. Siinä, kun puhutaan synnytyksisstä, että äidit nukkuivat narkoosiuntaan ja sitten kohta jatketaan rouva Raineyn synnyttäneen helposti kuin luonnollisimmassa järjestyksessä. Kuinka yleistä kirjan ilmestymisaikaan on ollut että tehdään keisarileikkaus? Sillä jos narkoosia tarvitaan se vie ajatukset leikkaukseen, mitä ei kuitenkaan luvussa tunnu tapahtuvan. Narkoosi voi toki tarkoittaa ilokaasuakin, mutta ei se laita nukkumaan, lievittää vain kipua. Eli pientä ristiriitaa tässä kohden tuntuisi kerronnassa olevan.

Paradoksinen ilmaus: kuolonihanasti



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.