lauantai 14. toukokuuta 2016

Jane Austen: Emma!

Jane Austen
Emma
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY, 1950
461 + 1 s,

Alku:
Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisiä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.


Loppu:
Nämä vihkiäiset muistuttivat hyvin suuresti muita vihkiäisiä, kun asianosaiset eivät harrasta loistoa ja komeutta. Rouva Elton päätteli niistä yksityiskohdista, jotka hänen miehensä hänelle kertoi, että ne olivat erittäin kehnot ja paljjon huonommat kuin hänen omat häänsä. 'Hyvin vähän valkoista silkkiä, hyvin  vähän pitsiä, mitä säälittävin tilaisuus! Selina hämmästyisi kuullessaan siitä.' Mutta näistä puitteista huolimatta sen pienen ystäväpiirin onnittelut, toiveet, usko ja ennustukset,, joka oli toimituksen todistajana, täysin vastasivat tämän liiton täydellistä onnea.

Pidän paljon Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksesta. Sitä taustaa vasten odotin Emmalta enemmän. Olen kuitenkin pettynyt. Tämä ei ollut ollenkaan nautittava lukukokemus. Päinvastoin - aika uuvuttavaa kahlaamista läpi kerronnan ja sotkuisen vyyden, jonka Emma saa naimakaupoillaan aikaan.

Niin - tämän teoksen ydin on naimakaupat. Emma, nuori brittiläisen yläluokan edustaja on siitä omanlaisensa persoona, että hän järjestelee ympärillään olevia ihmisiä yhteen. Ensin hän tutustuu ja ystävystyy nuoren Harrietin kanssa, jonka tausta ei ole niin selkeä ja tämän vuoksi Emman ja Harrietin ystävyyttä ei katso ihan hyvällä Emman läheinen naapuri hra Knightley. Emman sisko on naimisissa Knightleyn veljen kanssa ja siksikin hra Knigthley on hyvä tuttu Woodhousen perheelle, johon kuuluu Emman lisäksi hänen isänsä. 

Jane  Austenin henkilöhahmot ovat sinänsä kyllä kiinnostava kokoelma erilaisia ihmistyyppejä. Esimerkiksi Emman isä, herra Woodhouse on terveysintoilussaan melkoinen karikatyyri. Karikatyyriksi voisi sanoa koko tätä kirjaa. 

Emma siis järjestelee naimakauppoja. Ei suoraan, vaan ikään kuin ei hänellä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Itse hän ei kuitenkaan havittele avioon. Hänen on hyvä olla, niin kuin on ja elää. Kun Harrietia kosii nuori herra Martin vihjaisee Emma Harrietille, että tämä ei ole tälle sopivin ehdokas, sillä vaikka periaatteessa herra Martin  on Harrietin yläpuolella yhteiskunnallisesti, niin Emma haluaa nostaa Harrietia ylemmäksi seurapiireissä ja saa päähänsä, että pastori Elliot on Harrietiin ihastunut ja alkaa ohjata Harrietia tämän suuntaan.

Siis pelkkää avioliittopohdiskelua tyyliin kuka ja kenen kanssa ja siinä sivussa peribrittiläistä sääty-yhteiskuntaelämää. Huh huh!

Kirjallisuusviitteitä: Maataloustieto, Hienoston maailma, Wakefieldin kappalainen (tuttu nini), Metsän  tarinoita ja Luostarin lapsia (tämä kirja kiinnostaisi, jos on ihan oikea teos, kuten ymmärtäisin).

Yhteiskunnalliset olot:

-Ette olisi voinut käydä luonani!" hän huudahti näyttäen kauhistuneelta. "Ei, ette tietenkään olisi voinut; minä vain en lainkaan tullut sitä ajatelleeksi. Se olisi ollut vallan kauheata! Millainen  pelastus! Rakas neiti Woodhouse, mikään koko maailmassa ei saisi minua luopumaan siitä ilosta ja kunniasta, mikä minulle on läheinen tuttavuus teidän kanssanne.
-Toden totta, Harriet, olisi ollut vakava suru menettää teidät. Mutta siihen olisi täytynyt alistua. Olisitte sulkenut itsenne pois hyvästä seurasta. Minun olisi täytynyt luopua teistä.

Näin siis Harrietin ja Emman kohdalla, jos Harrietista olisi tullut Abbey-Mill farmin rouva Robert Martin. 

Tämä yhteiskunnallinen aspekti oli minusta erikoinen ja mieltä kiinnittävä seikka ja tuntui hieman pöyristyttävältä Emman tapa vertailla ihmisiä heidän yheiskunnallisten olojen vuoksi "oppimattomiin ja alhaisiin".

Emmassa on kyllä paljon hyviä aspekteja ja uusintaluku voisi ehkä antaa enemmän Työläännyin kuitenkin jossain vaiheessa jahkailuun ja erityisesti loppumetreillä, kun jouduin kahlaamaan läpi herra Frank Churchilin kirjettä, joka oli sellaista lipilaaria, että asian olisi voinut kerttoa lyhyemmin ja napakamminkin, mutta lopultahan koko kirje kuvasti vain herra Frank Churchilia.

Kuten sanoin jo aiemmin tekstissäni, Jane Austen kyllä piirtää henkillöhahmoistaan melkoisen karikatyyriset luonteet sanoillaan ja tyylillään ja kai tätä voi pitää jonkinlaisena yhteiskunnallisena kritiikkinäkin.

Tällä mukana Helmet 2016 -lukuhaasteessa kohta 24: Kirjasammon päivä täky.

3 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan huono kirja, luin mutta ohjelmoin bloggauksen vasta vuoden päähän :)

    Ongelmahan on siinä, että Austenin on oikeasti pitänyt olla varsin ironinen, Emmakaan ei ole todellakaan älykäs vaan minusta todella tyhmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakaan Emma ei ylety Ylpeyden ja Ennakkoluulon päähenkilön tasolle. Hän tuntuu sellaiselta hienostotytöltä, joka haluaa leikitellä ihmisten tunteilla mutta kompastuu lopulta omiin tunteisiinsa.

      Poista
  2. Ylpeys ja ennakkoluulo onkin se Austenin ihanin helmi <3

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.