maanantai 2. toukokuuta 2016

Ilona Meretoja: Lootuskukan jalokivi!

Ilona Meretoja
Lootuskukan jalokivi
WSOY, 1958
132 + 1 s.








Kuinka maailma oli kaunis ja elämä ihanaa! Ira hymyili itsekseen. Oli suuremmoista olla nuori; kaikki jännittävät kokemukset olivat edessä, ja suuri seikkailu odotti jossakin - ehkäpä tuolla punertavien, välkkyvien vuorten takana, ehkäpä jossain muualla.

Ira on suomalaisenglantilainen tyttö, joka lähtee lääkäri-isänsä kanssa Tiibettiin. Kyseesä on jonkinlainen tutkimusretkikunta, mutta tutkimusretken yksityiskohtia ei sen tarkemmin selvitellä. Ira on viisitoistavuotias ja täynnä intoa. 

Lootuskukan jalokivi on yhtäaikaa hieman epätavanomainen ja silti tavanomainen nuortenseikkailu. Epätavanomaisen siitä tekee tarinan filosofia.  Kirjassa tuodaan esille eri rotujen välisiä eroja, yhteiskunnallista murrosta ja poliittista liikehdintää. Samalla, kun kirjassa kuvataan joitakin kansoja hyvinkin yksioikoisesti ja raflaavasti, niin juonen kylkiäisenä kuitenkin kulkee ajatus siitä, että kaikkien kansojen joukossa on  erilaisia yksilöitä, on hyviä ja pahoja yksilöitä. Kansainvälisyys on iso teema tässä kirjassa samoin kuin kulttuurierot. Budhalaisuus, Tiibettiläisyys on erityisesti esillä.

Ira tutustuu Normaniin, joka on asunut isänsä kanssa erakkona tiibetiläisessä laaksossa ja jonka elämänasenne  kiinnostaa Iraa. Retkikunnan saatua työnsä päätökseen he palaavat Intiaan, jossa tapahtuu seikkailun huipennus, kun Ira kidnapataan ja häneltä vaaditaan tietoja isänsä Tiibetiläisessä luostarissa vastaanottamasta viestistä. 

Lootuskukan jalokivi on todellakin hieman epätavanomainen teos, jossa pääteeman on nuoruuden etsivä mieli.  Nuori katsoo maailmaa kysyen monia kysymyksiä, etsien suuntaa elämälle.

Si-Lang on puhunut siitä paljon isälle ja minulle. Katsos: ihminen, alkeellisinkin meistä, kaipaa jotakin, vaikkei hän aina itsekään tiedä mitä. Se kaipuu pakottaa meitä etsimään kaikessa arvokkainta ja täydellisintä. Me voimme ihailla kaunista heleää ruusua, mutta katseemme lepää vsta silloin, kun silmiemme edessä on puhdasviivainen, sopusuhtainen lootuskukka. Lootuskukan jalokivi on päämäärämme. - Lootuskukan jalokivi! Mitä sinä tiedät siitä? - Se on totuus, yksinkertainen, selkeä ja puhdas kuin kastepisara lootuksen vahamaisella terälehdellä, sanoi Norman.

Ihan mielenkiintoinen  kirja, jossa peilattiin, joskin rivien välissä Tiibetin merkitystä geopoliittisesti. Mikä minua hieman häiritsi oli Iran näkemä leijaileva Si-Lang. Tämä oli ehkä vähän liikaa kallellaan budhalaisuuteen ollakseen pelkkä seikkailukirja tai edes puolueeton elämänkatsomusmatka Idän ja Lännen välisiin eroihin, tai no, ehkä kuitenkin vähän molempia.
....
Tällä kirjalla saan uuden kasvin Kirjaherbariooni: Lootus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.