19 lokakuuta 2015

Ruriko Kumoi Pilmgrim: Etäällä koittaa kevät!







Ruriko Kumoi Pilmgrim
Etäällä koittaa kevät - japanilainen sukutarina
Otava, 2000
362 s.
Alkuperäinen teos: Fish of the Seto Island Sea
Suomentanut Minna Tuovinen


Myös Haruko oli ylpeä todistuksestaan. Yleisarvosana oli "erinomainen", ja joka sarakkeessa näkyi vain "kiitettäviä". Kei ja Ayako vaikkuttivat tyytyväisiltä, mutta sanoivat vain: Hyvin tehty. Haruko mietti toisinaan,sanoisivatko he  aivan samoin jos hän saisi kehnompia arvosanoja. Tei-ichi osoitti enemmän innostusta, mutta Miwa-ojiisama oli kaikista innostunein. Tutkittuaan Shuichin todistuuksen hän luki huolellisesti Harukon paperin ja totesi: Olet poikkeuksellisen älykäs tyttö. Sinun olisi pitänyt syntyä pojaksi. Haruko pohti: Ehkä tytöt ovat niitä kanoja. Minä olen sitten kanan pää tai Miten Kei-isoäiti sanoikaan? Vaahterapuusta ei tule tammea. Tytöt olivat vaahterapuita ja syntymästään asti alempiarvoisia. Se on vain hyväksyttävä.

Etäällä koittaa kevät on mielenkiintoinen kaunokirjalliseen asuun puettu sukutarina kahdesta japanilaisesta suvusta,  Miwan ja Shirain suvuista. Tapahtumat alkavat kun Shobei Miwa,joka on maanviljelijäsukua alkaa pohtia poikansa Shintaron avioliittoa. Mistä löytäisi hänelle hyvän puolison. Kaikkien yllätykseksi hän päätyy lääkäri Tei-Ichi Shirain tyttäreen Ayakoon ja hylkäämään yhteiskunnallisesti arvostetuimmista perheistä olevat naimatarjoukset. Osasyynä tähän on, että myös Shintarosta on tulossa lääkäri.

Shintaro ja Ayako avioituvat ja saavat kolme tytärtä Takekon, Harukon ja Sachikon ja viimein myös pojan Shuichin. Tarinan  keskiöön nousee kuitenkin Haruko. Haruko on vasta neljän viiden vanha, kun isänsä Shintaro ottaa hänet mukaansa lähtiessään hoitamaan haavoittunutta venäläistä. Eletään vuotta1904 ja Japani käy sotaa venäläisten kanssa. Perhe elää Okin-saarella Japanin merellä. Myöhemmin perhe muuttaa Mantsuriaan, jonka Japani on vallannut kiinalaisilta ja sodan jälkeen takaisin Tokioon ja Kitaniin. Tosin kirjoittaja kertoo jälkisanoissaan, että hän on luonut paikkoja, joita ei olisi olemassa. Kirjoittaja kertoo, kuinka hän on nimenomaan tahtonut tuoda tarinan keinoin esille äitinsä elämän japanilaisessa yhteiskunnassa.

Pidän tällaisista perhetarinoista, joissa pääosassa ei ole ainoastaan aikuiset vaan myös lasten elämä ja kasvu otetaan huomioon. Tarinassa ei keskitytä niinkään historiallisiin oloihin, vaikka tarinan myötä tulee tutuksi niin Japanin keisariperheen merkitys tapahtumille kuin toinen maailmansota ja Japanin tuho ydinpommeineen. Harukon myötä tarina keskiössä on naisen asema japanilaisessa yhteiskunnassa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Mistä Haruko sai voimansa, vahvuutensa.  Hän oli kuin Seton sisämeren kalat, joista tuli kiinteälihaisia paikallisten merivirtojen vuoksi.

Kasvettuaan Haruko haluaisi lukea lääkäriksi, mutta hänelle sanotaan,että nainenko lääkärinä. Se ei ole sopivaa. Myös taiteelliset urahaaveet Haruko saa jättää. Hänet naitetaan Nozomille, isosisko Takekon miehen Noriyasun insinööri-ystävälle.

Japani on yksi niistä maailman kolkista, mikä kiehtoo minua. Japanilainen kulttuuri ja kieli on vahvasti läsnä tässä teoksessa. Mikä minua hieman häiritsee on se ihmisjoukko, jonka nimet tahtovat mennä mielessäni solmuun, kuka nyt olikaan kukin. Onneksi kirjan alussa on sukutaulu, josta asian voi tarkistaa. Muutoin tarinan kerronta on sujuvaa ja soljuvaa, mitä nyt pari virhettä on eksynyttä joukkoon.  Sivulla satakahdeksankymmentäkahdeksan mainitaan Harukon tapaamisesta Hideton kanssa. Hidetosta sanotaan, että hän on Harukon veli ja Nozomin lanko.Hideto oli kuitenkin Harukon eno, mikä tuleekin taas selväksi muutaman sivun jälkeen. Lieneekö syy virheeseen kirjoittajan vai kääntäjän? Mene ja tiedä. Samoin eräässä toisessa kohdassa vaihtui (muistaakseni sisaruksen) nimi toiseen.

Sota

Emi-san ja Mari-san, Kei jatkoi puhettaan, maailmaon poissa tolaltaan. Miehet ovat eksyksissä, hämmentyneitä ja hyödyttömiä. Sota on vienyt heidän sisältään täytteen. He eivät kykene mihinkään. Nyt on meidän naisten vuoro ottaa ohjat käsiimme.

Etäällä koittaa kevät ei ole niinkään sotaisa kirja,vaikka siinä sodasta puhutaankin. Yhdysvaltain pudottamat ydinpommitkin ohitetaan vain maininnalla niiden pudottamisesta. Kyse ei kuitenkaan ole tarinan kannalta olennaisesta seikasta, vaan näkökulmasta, jonka kirjoittaja on valinnut tarinalleen. Arjen olojen ja elämänmenon kuvaaminen naisen näkökulmasta. Naisen asema ennen sotaa ja sen jälkeen oli huomattavasti muuttunut. Perinteinen japanilainen elämä sai väistyä länsimaistumisen tieltä. Harukon Emi-tytärkin sai stipendin ja muutti Yhdysvaltoihin. Harukon omaa kohtaloa jäin miettimään lopussa. Mihin hän päätyi, kun aviomies kuoli. Uusiin naimisiin vai... Loppu jäi jotenkin avoimeksi.

Kimonot:

Mikä minua kiehtoi oli myös kimonot. Se, miten niiden kuosit ja kuvioinnit liittyivät ihmisen ikään ja elämäntilanteeseen. Lukiessa saatoin aavistaa kimonokankaiden kauneuden, pehmeyden ja mieleni alkoi tehdä omaa kimonoa.

Haruko laski alas reppunsa ja otti kimonon esiin. Ostaessaan sen Shenyangista Kikuyan kaupasta hän oli ajatellut Emiä: Tyttö näyttäisi viehättävältä hennon lohenpunaisessa värissä. Kuosiin maalatut vasta-auenneet pehmeät  pionit korostaisivat hänen päällepäin hiljaista mutta selvänäköistä luonnettaan

Kielellinen kauneus:

Kuvauksellista,elävää, kaunista kieltä tässä teoksessa, vaikka lyhyestikin mainittuna myös ihmisten julmuus tulee elävänä silmille.

Muutama anekdootti:

tee tuoksuu kauniilta
Koti on kaiken onnen perusta

Nimet:

Japanilaiset nimet ovat mielenkiintoisia ja sointuvia. On sanottu, että japanin ja suomenkielet muistuttaisivat toisiaan. Kirjan lopussa on lista tarinan japanilaisista sanoista, mikä olikin hyvä lisä ymmärtämisen todentamiseksi.

Emi = kauneudella siunattu.

......
Kirjallinen maailmanvalloitus: Japani


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä roskaa!