tiistai 17. lokakuuta 2017

Arvotaan kaksi lippua Helsingin kirjamessuille!



Olen saanut kaksi ylimääräistä lippua Helsingin kirjamessuille ja arvon ne kiinnostuneiden kesken. Liput ovat sähköisessä muodossa, joten lähetän ne voittajille sähköpostilla, joten ottaaksesi osaa arvontaan tarvitsen vähintään sähköpostiosoitteesi.

Olet mukana arvonnassas jättämällä kommentin tähän postaukseen ja antamalla toimivan sähköpostisoitteen. Roskapostiviestit eivät ole mukana arvonnassa.

Arvon liput  (kaksi kappaletta) lauantaina 21.10 illalla kello 21.00.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Annie Wawrinsky: Vastahakoinen sydän!





Annie Wawrinsky
Vastahakoinen sydän
Alkuperäisteos: Ett motsträvigt hjärta
Suomentanut E.Lyly
Kuvittanut Marjatta Vihma
Kirjokansi Oy, 1946
236 s.

Sinun on todella aika saada uusi äiti, ja toivonpa, että hän olisi oikein ankara, jotta oppisit siistiksi etkä tuhrisi kaikkea tuolla tavoin, sanoi Inkeri katsellen moittivasti vuoroin suurta, valkoisella pöytäliinalla olevaa hillotahraa, vuoroin nuorempaa Yrjö-veljeään.

Näin alkaa tarina Inkeristä, 14-vuotiaasta tytöstä, jolla on 10-vuotias pikkuveli ja alta kouluikäinen pikkusisko Vieno. Inkerin äiti on kuollut muutama vuosi aiemmin. Äidin kuolemasta on kulunut vasta kaksi vuotta, kun Inkerin isä ilmoittaa, että hän menee uusiin naimisiin.

Uusi aviopuoliso on nuori ja viehättävä leski, jolla on tytär Hillevi. Hillevillä on skolioosi eikä tytön terveys ole  oikein hyvä.

Inkeri ei oikein sulata uutta äitiään, hän ei suostu kutsumaan tätä äidiksi vaan kutsuu täti Riitta-tädiksi.Kaiken lisäksi hän pakenee ullakolle eikä tule tervehtimään tätä, kun tämä vihdoin saapuu. Sitä vastoin Inkeri ihastuu Hilleviin.

Kaasuside. Millaisestahan aparaatista, lääkinnällisestä taitoksesta mahtoikaan olla kyse?

Teki kauhean kipeätä, kun lääkäri ompeli haavan kiinni, mutta en päästänyt ääntäkään, Yrjö sanoi tehdäkseen itsensä tärkeäksi. - Todellisuudessa hän ei ollut tuntenut lainkaan tuskaa, sillä hänet oli paikalliskuoletettu.

Hmm. Paikalliskuoletettu. No, kyllähän sen ymmärsi, eikä tämä kirja muutoin niin vanhahtavaa tekstiä ollut, nämä pari esimerkkiä vain nousivat muun tekstin lomasta ajankuvana ja siitä, miten sanat ovat muuttuneet sitten nelikymmenluvun.

Vastahakoinen sydän on ihan mukava ja viehättävä tyttöjenkirja, jonka teemana on uusioperhe ja suhde äitipuoleen. Myös niitä normaaleja nuoruuteen liittyviä tekijöitä käsitellään, kuten koulunkäynti, ystävyyssuhteet.  Mikä tekee tästä hieman erilaisen tyttöjenkirjan on tieteellinen elämänkatsomus, jota sivutaan Inkerin kiinnostuttua isänsä avaruutta ja tähtitiedettä käsittelevistä kirjoista. Kuitenkin tässä on pieni ristiriita, kun loppupuolella kuitenkin mainitaan lasten iltarukoushetki. Mutta viittaus Darvwiniin siis on maininta, jota en ole tyttökirjoissa juuri nähnyt.

Sen, kuinka Inkeri saa suhteen äitipuoleen korjattua jätän kertomatta. mutta ilman draamaa ei siitä selvitä.

Kansikuvasta voisin vielä mainita sen verran, että pidän kansikuvituksesta paljon. Se vetää puoleensa ja tarinaan sisälle ja on suht koko lailla kertomuksen mukainen kohtauskuvaus, ei "hatusta vedetty" piirros.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kyllikki Suortti: Tunturin huipulla tuulee!




Kyllikki Suortti
Tunturin huipulla tuulee
Kansan raamattuseura, 1959
159 s.

Alkulause: Tallustelin väsyneesti kotia kohti.
Loppulause: Ovi sulkeutui rapsahtaen.
Päähenkilö:Elsi
Miljöö: Lapin tunturit
Tapahtumahtuma-aika: Heinä- elokuu viisikymmenluvulla

Tunturin huipulla tulee on raikas kertomus nuoresta Elsi-tytöstä, joka on joutunut lopettamaan koulunkäynnin kesken saadakseen toimeentulon itselleen, sisaruksilleen ja äidilleen. Elsin isä on kuollut. Kuolemaan liittyy selvittämättömiä piirteitä. Kevään mittaan ja kesän korvalla Eslistä on tullut väsynyt ja sulkeutunut. Hän saa ystävältään ehdotuksen lähteä apulaiseksi Älläkälle, Lapin tuntureilla sijaitsevalle majalle, jossa pidetään jonkinlaisia kursseja. Mistä kursseistta on kyse, ei tarkemmin kerrota. Tunturinmökin emäntä, Katriina on kuitenkin uskovainen nainen. Mitenkään uskonasioita tuputtava teos tämä ei kuitenkaan ole, vaan uskoa sivutaan vain sivulauseissa ja rivien välissä.

Elsi siis saa lomaa töistä ja lähtee Lapin tuntureille, missä hän tutustuu paitsi Katriinaan, myös lähiseudun asukkaisiin, majalle myöhässä tulleeseen kurssivieraaseen Käkkärään, jonka puheliaisuus saa Elsin välillä hakeutumaan yksinäisyyteen, sekä myös Ruhtinattareen, joka  vaikuttaa Elsin elämään arvaamattomalla tavalla. Tunturiloma tuo Elsille myös viestin hänen kymmenisen vuotta aiemmin kuolleelta isältään, jolle tunturit ovat olleet tuttuja. Myös vanha koulukaveri Esko ilmestyy tuntureille kaverinsa Heikin kanssa, joten hitunen romantiikkaakin on luvassa kaiken puuhalun ja vaeltelun keskellä.


Tunturin huipulla tuulee aina, sanoi ruhtinatar juhlallisesti. 
Sen vuoksi tunturi olikin niin karu, tuuli pyyhki pois kaiken turhan, ei ollut mitään liikaa, vain kylmää, rauhallista yksinäisyyttä täällä avaran näköalan yllä. Tuntui kuin tunturinäkymien kauneus olisi todellisempaa ja aidompaa kuin mikään muu, mitä olin tähän asti nähnyt.
- Tuolla näkyvät Aakenus, Olos ja Ylläs, ruhtinatar viittasi etelään.
- Ylläs seestyy, jos sen ansaitset, samoin hiljaa.
- Mitä tarkoitat, kysyi toinen neitosista.
Lausuin Kailaan runosta sen, mitä muistin:

"Kunhan itsestäsi luovu et,
valo, ilma tulee elämäksi.
Ylläs seestyy, jos sen ansaitset."

....
100 suomalaista kirjaa


torstai 5. lokakuuta 2017

Kirjamessut lähenee!


Helsingin kirjamessut lähenevät. No, onhan tässä vielä aikaa muutama viikko, mutta hyvä olla ajoissa asialla. Olen parina vuonna ollut mukana paikalliskirjaston järjestämällä messumatkalla. Tällä kerralla olen ollut hieman kahden vaiheilla lähteäkö vai ei messuilemaan? Syynä tähän on se, että olen opiskelemassa Keuruulla ja kyytijärjestelyt autottomalla on aina hakusalla. 

Olisi kuitenkin kiva tavata teitä blogin myötä tärkeiksi tulleita bloggaajia ja päädyinkin ratkaisuun, että jos suinkin vain ei tule mitään ylivoimaista estettä, niin tulen jo aamulla junalla Helsinkiin ja palaan sitten tutun kirjastoväen kanssa takaisin omalle paikkakunnalle.

En ole vielä kovin paljon ehtinyt messuohjelmaa katsastaa, mutta lauantaina on ainakin yksi erityisen kiinnostava haastattelu, johon tahtoisin päästä mukaan. 

Katsotaan nyt, ja toivotaan parasta, että kaikki asiat ja kyydit lutviintuu.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Mollie Faustman: Raijan päiväkirja!



Mollie Faustman
Raijan päiväkirja
Ruotsinkielinen alkuteos: Renees Dagbok
Suomentanut Anja Elenius-Pantzopoulos
Kuvitus Marjatta Vihma
Kustantaja Kirjokansi Oy, 1946
166 s.


"Tästä kirjasta tulee päiväkirja. Siinä ei ole lukkoa, niin kuin päiväkirjassa oikeastaan pitäisi olla, mutta niinpä se ei sitten olekaan maksanut mitään, löysin sen kirjojen takaa äidin kirjakaapista. Hyvä, ettei se ole maksanut mitään, meidän on oltava kovin säästäväisiä, elämämme on aika tiukkaa."

Näin aloittaa Raija-tyttö päiväkirjansa, on sunnuntai tammikuun 31. päivä.  Raija kertoo olevansa perheen musta lammas ja että hänellä on isoveli, joka on viisi vuotta vanhempi ja hyveen esikuva. Pienenä Raijallakin oli kuulema kunnianhimoa, mutta ilmeisesti ei siis enää. Raija on 13-vuotias ja hänellä on ehdot matematiikassa. Raija vanhemmat ovat eronneet ja isällä on uusi perhe.

Vaikka en tähän mennessä ole ollut kovin innostunut päiväkirjapohjaisista kaunokirjoista, niin tämä oli ihan mukava lukukokemus. Kerronta oli mukavan sutjakkaa ja luonteikasta ja sitä täydensi humoristinen kuvitus. Muutenkin tarina on kerrottu pilke silmäkulmassa.

Tarina etenee niin, että Raija törmää erääseen taiteilijaan, herra Sorviin ja saa aloittaa hänen opastuksellaan piirustuskoulun, kunhan muu koulutyö ja ehdot tulee suoritettua. 

Kirjassa on monenlaista pikku tapahtumaa piirustuksen opettelun lisäksi, on tanssiaisia, äidin sairastumista ja "melkein vankilaan joutumista", josta Raija kirjoittaa, että on hyvä, "ettei aamulla tiedä, mitä päivän mittaan tapahtuu".

Pieni mukava löytö kaiken kaikkiaan.
...

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Zoa Sherburne: Jennifer!







Zoa Sherburne
Jennifer
Otava, 1961
Suomentanut Maija Hahl
191 s.
Kansikuva Maarit Larva

Jennifer käveli hitaasti kotiin laahaten jalkojaan lehtien seassa, jotka tuuli oli sirotellut käytävälle. Lokakuisen päivän värit, ruosteenruskea, vihreä ja kulta, kiehtoivat hänen silmiään. Ei ollut edes kylmä, ei ainakaan samalla tavoin kuin hän muisti myöhäissyksyn päivien olleen idässä. Siellä kylmyys oli ollut hänen vihollisensa, se oli nipistellyt vaatteiden läpi ja tunkeutunut luihin ja ytimiin. Hän oli vihannut sitä, kuten hän oli vihannut ahdasta toisen kerroksen asuntoakin, kadun melua, tuhansien autojen työntämän pakokaasun katkua, kulmakapakan mainosvaloja, jotka olivat vilkkuneet turmiota tuottaen yötä päivää. Näitä valoja ei Jenny ollut pystynyt pakenemaan edes nukkuessaan, ne olivat värittäneet hänen unensakin.

Näin alkaa tarina Jenniferistä, nuoresta tytöstä, joka muuttaa perheensä kanssa  New Yorkista Washingtonin osavaltiossa sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Jenniferin isä on töissä lentoyhtiö Boeingin palkkalistoilla, hyvin toimeentuleva, jonka autoa Jenniferin uudet koulutoverit ihailevat. Jenniferin äiti on puolestaan Jenniferille pelon paikka. Kun hän palaa koulusta kotiin, eikä äiti vastaakaan hänen kotiintulohuikkaukseen, Jenniferin sydän alkaa läpättää ja pelko hiipiä sydämeen. Missä äiti on, ei kai vain....

Tarina Jenniferistä on kuin alussa lainaamani syksyisen maiseman sävyttämä. Hieman alakuloa, kirpeitä sävyjä, mutta ei täysin lohduton, niin kuin ei syksykään tunnelmaltaan. Jennifer on kaksospuolisko, jonka kaksossisko Molly on kuollut 8-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Mollyn kuolema oli järkytys niin Jenniferille kuin hänen äidilleenkin, joka alkoholisoitui.

Paitsi Jenniferin sopeutumista uuteen ympäristöön ja kouluun, ystävystymistä Patsyn ja muiden luokkatovereiden kanssa Zoa Sherburne kuvaa alkoholismia sairautena ja siitä toipumista. Miten se vaikuttaa paitsi alkoholisoituneeseen itseensä myös hänen läheisiinsä. 

Tätä kirjaa ei ehkä voi luonnehtia hauskaksi, sillä sen teemat ovat vakavia ja pohdiskelevia, mutta ei tätä mitenkään kuivaksi ja ikäväksikään kirjaksi voi sanoa, päinvastoin. Jennifer on tyttökirjallisuudessa  tavanmukaisuudesta poikkeavaa teemaa käsittelevenä teoksena mukavan erilainen. 

Suomennoksesta voisin sanoa sen verran, että minusta kuulostaa kovin kummalliselta että nuoret söivät perunahiutaleita. Hiutaleet tuovat mieleen pienen pienet hituset, joista keitetään puuuroa tai jotka paisuvat keitettäessä. Kyseessä oli kuitenkin mitä todennäköisimmin perunalastut eli chipsit. Milloinkahan chipsit tulivat Suomen markkinoille?
Muuten tämä oli hyvin amerikkalainen kirja, sellaisena kuin amerikkalainen nuoriso saattoi olla joskus neli-viisikymmenluvulla. Amerikkalainen kulttuuriympäristö lastenvahtinaoloineen, kutsuineen ja juhlapyhineen luo autenttista ilmapiiriä tarinaan.
...
USA:n osavaltiovalloitus kirjallisesti: Washingtonin osavaltio

lauantai 30. syyskuuta 2017

Katherine Paterson: Miksi aina Caroline?




Katherine Paterson
Miksi aina Caroline
WSOY, 1982
Alkuteos: Jacob have I loved
Suomentanut Irmeli Järnefelt
193 + 1 s.
Kansikuva: Pamela Goodchild

Alkulause: Heti kun lumet sulavat, matkustan Rassin saarelle hakemaan äitiäni.
Loppulause: "Tähtitaivaan loistehessa kuljen miettien..."
Miljöö: Kalastayhteisö Rassin saarella
Päähenkilö: Louise, 14-vuotias tyttö, joka kasvaa aikuiseksi kauniin ja lahjakkaan kaksosisarensa varjossa.
Kirjallisuusviitteet:
Tässä teoksessa on joitakin kirjallisuusviitteitä, niistä eniten uteliaisuuttani herättää Kapteeni Marvelin tarinat.


Caroline ja Louise ovat kaksosia. Louise, tämän kirjan kertojaminä on heistä vanhempi, ensinsyntynyt. Caroline oli syntyessä heikko ja heiveröinen ja perheen ajatukset tuntuivat pyörivän enemmän Carolinessa, kuinka tämä selviäisi. Louise tuntee jääneensä Carolinen varjoon. 

Louise asuu Ranssin saaressa, kalastajayhteisössä ja saaressa, jota hallitsee metodistiseurakunta. Louisen perheeseen kuuluu kaksossiskon lisäksi äiti, joka on tullut saarelle ensiksi opettajaksi. Louisen isä on kalastaja . Lisäksi perheeseen kuuluu hieman eriskummallinen isoäiti, isän äiti, joka lainailee raamatunlauseita ja käy kirjan loppua kohden yhä kummallisemmaksi. Mietin, onkohan hän demntoitumassa? Kirjan kirjoittamisaikoihin ei juuri taidettu Alzheimerin taudista paljonkaan puhua tai muista vanhuuden sairauksista.

Louise on poikatyttö, joka kuitenkin haaveksii romanttiikasta. Hänen paras ystävänsä on Cal-niminen poika. Yhdessä he käyvät kokemassa rapuja ja muita meren eläviä.

Caroline on kaunis ja lahjakas. Caroline pääsee opiskelemaan musiikkia ja laulua. 

Miksi aina Caroline on monisyinen, psykologinen teos sisaruskateudesta ja itsetunnon löytämisestä. Sen taustalla on Raamatun kertomus Eesausta ja Jaakobista, jotka myös olivat kaksosia. Jaakob nuorempana syrjäytti Eesaun. Vaikka kirjassa onkin uskonnollisia teemoja ei tämä ole varsinaisesti hengellinen eikä uskonnollinenkaan kirja, Lopussa Louise valmistuu kätilöksi haaveiltuaan ensin lääkärin ammatista, menee naimisiin katolisen miehen kanssa ja saa pojan. Autettuaan kaksossynnytyksessä, jossa toinen lapsista on vähällä kuolla Louise saa lopullisen rauhan  suhteessaan Carolineen. 

Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Luonnehtisin tätä hieman erikoiseksi nuortenkirjaksi,vaikka tässä toki on niitä ikiaikaisia nuoriin ja kasvuun liittyviä teemoja. Kaikkein erikoisin teema on ensi-ihastuminen ja rakkauden tunteet. Saarelle palaa vanha merimies, joka on syntyisin saarelta. Louise ajattelee ensin, että mies on vakooja, mutta ystävystyy sitten Calin kanssa tämän kanssa ja erään tapahtuman myötä rakastuu tähän. Louise on neljän-viidentoista ikäinen ja mies ainakin lähes, jos ei enemmänkin kuin seitsemänkymmenen. Louise kipuilee tunteidensa kanssa, joita hän ei voi ilmaista, mutta terävänäköinen omituinen isoäiti päästelee suustaan kipakoita sanoja, ja Louise pelkää paljastuvansa.

Tämä teos ei ole siis mitään liirum laarum romantiikkaa, vaan vakavia teemoja mielenkiintoisella tavalla kerrottuna. Hankkiessani kirjan, minulla on ajatus, että tässä olisi enemmänkin sairaanhoitajan ammatista. Louisen elämää kuitenkin kuvataan lähinnä lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi aina kirjan loppumetreille ja ammatillisen koulutuksen kuvausta vain sivutaan. Tarinallinen pääpaino on Louisen ja Carolinen välisessä problematiikassa.

Kirjan kansikuvasta voisin mainita, että minulla on sellainen tunne, että tämä kansikuva on joskus herättänyt minusssa jotain erirtyisiä tunteita. Minusta tuntuu, että alkaessani aikoinaan harrastaa piirtämistä enemmänkin, piirsin jonkin työn tämän kansikuvan innoittamana. En kuitenkaan muista, että olisin lukenut kirjaa aikaisemmin. 

---
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 16: Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Tämä kirja on palkittu Newbery-mitalilla vuonna 1981.

Kirjallinen Yhdysvaltain osavaltiovalloitus: Maryland. Kirjassa mainitaan Marylandin yliopisto ja Chrisfield-niminen paikkakunta, joka sijaitsee Marylandissa, rannikon tuntumassa.


maanantai 25. syyskuuta 2017

Naisten aakkoset - S!

Jatkampa taas  omalta osaltani tätä  Tarukirjan  liikkeelle laittamaa haastetta, jossa olen päässyt nyt kirjaimeen



1. Kuka on suosikkikirjailijasi? 


Anni Swan, sillä hänen nuortenkirjanssa ovat ihastuttavia ja satunsa suomalaiseen maisemaan hyvin istuvia, koskettavia, herkkiä ja kauniita.

Myös Johanna Spyri ja  Patricia St.John ovat ihastuttaneet tarinoillaan minua suuresti.

2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?


Taiteilija Helene Schjerfbeckin taide on koskettavaa.

EDIT: Voisin myös mainita näyttelijä Romy Scheinerin ja hänen iki-ihanat Sissi-elokuvansa. 

3. Vaihtoehtoiset kysymykset (myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin?


Näyttelijä Maggie Smithiin, jonka roolisuosituksista ainakin roolisuoritus Downton Abbeyn Grand Old Ladyna oli kerrassaan muhevaa.

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille?



Tuulen viemän Scarletin, jonka surullinen traaginen elämä ei ole voinut olla itkettämättä kerran jos toisenkin.


Haluaisin myös mainita Pecos Bill sarjakuvista Pikku Suen -hahmon. Pecos Bill -sarjakuvalehti on vaikuttanut hyvin paljon intiaaniharrastukseeni ja nuo vanhat legendamaiset tarinat ovat edelleenkin hyvin kiehtovia. Pikku Sue on tarinoiden romanttinen osapuoli, joka kyllä saa oman osansa seikkailuista.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Paavo Rauskanen: Lunta Kilimanjarolla!

Paavo Rauskanen
Lunta Kilimanjarolla
RV-kirjat, 1989
154 + 1 s.

Kansikuva: Veikko Karvonen












Lunta Kilimanjarolla on tutun kirjailijan nuortenkirja, jonka päähenkilöitä on vaikeat kotiolot omaava Retsi, hontelo nuorukainen, joka on juuri saanut ajokortin ja hommia Kansainvälisen Meteorologian Seuran parista. Pauli Tamminen on puolestaan  17-vuotias lukiolainen, joka voittaa matkan Kilimanjarolle eväinään saksankielen opettajan antama saksankielinen versio Ernest Hemingwayn Kilimandron lumet -kirjasta. Saksankieli ei tosin oikein kiinnosta ja Pauli onkin lukenut vastaisten kysymysten varasta teoksen suomenkielisenä. Matkatoverina Paulilla on tuttu lentäjä, Markku Rautavuori.

Lisäksi tapaamme rikoskomisario Ilveksen eli  Iso Kissan ja rikospoliisit Niemen ja Mäen. 
rikospoliisit Niemi ja Mäki

Tarina etenee vuoroin Retsin, vuoroin poliisikolmikon ja vuoroin Kilimandron matkalaisten myötä. Miljöö on milloin Suomalainen, milloin afrikkalainen. Mikä mielenkiintoisinta jopaomat kotiseudut vilahtavat lukumatkan aikana ohitse huikean takaa-ajokohtauksen aikana.

Paitsi viittausta Ernest Hemingwayhin kirjassa on myös kirjallisuusviittaus Tarzan-kirjoihin, joiden kirjoittaja ei kuulema koskaan käynyt Afrikassa. Tarzan-kirjojen miljöö-kuvaukset ovatkin Paulin mielestä joiltakin osin melko harhaanjohtavia, kun annetaan ymmärtää, että kenyavuoren voisi kiertää päivässä ja saapua Viktoria-järvelle saman päivän aikana, jotenkin noin. En ole lukenut kovinkaan montaa Tarzan-kirjaa, joten en osaa ottaa kantaa tähän yksityiskohtien paikkansapitävyyteen.

Lunta Kilimanjarolla on nuorille suunnattu kristillinen seikkailukirja, jossa pääpaino on laittomien aineiden salakuljetuksessa ja rikollisporukan kiinnisaamisessa. Vaikka tarina alkaa Retsistä jää hän kuitenkin henkilögalleriassa statistin rooliin, kun pääosan vie Ilves sekä Pauli lentäjätoverinsa kanssa. Itse jäin kaipaamaan hieman tiivimpää ja moniulotteisempaa kerroksellisuutta, erityisesti Retsin suhteen. Retsin kohtalo on auki ihan kirjan viime metreille ja ajattelin jo, että jäikö hän tyystin matkasta, mutta kyllähän ne langat tuli lopulta solmituksi. 

Tekstinäyte:
- Avot, sitä varteha mie täss' istun, virnisti Rautavuori. - Okei. Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori, aloitti Pauli. - Se on syntynyt kolmesta eri tulivuoresta, jotka laavavirrat ovat yhdistäneet yhdeksi suureksi tulivuoristoksi. Siinä on kolme kraaterikeskustaa. Korkein huipuista, Kibo nimeltään, kohoaa 5895 metrin korkeuteen. Sen huippu on ikuisen lumen ja jään peittämä ja muodostaa henekäsalpaavan näyn kohotessaan korkealle Itä-Afrikan savannien yläpuolelle.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Mielenkiintoisia kirjalöytöjä!

Kävin kirpputorilla ystävän kanssa katsastamassa, josko löytäisi lämpimiä vaatteita syksyn säihin. Kirjat eivät tällä kerralla olleet mielessäkään. Vaatteita ei löytynyt, mutta kirjoja kylläkin.

Katherine Pattersonin nuortenkirja Miksi aina Caroline? kertoo nuoresta tytöstä, joka jää kaksoissisarensa varjoon. Hieman selaisilin teosta ja tarina alkoi kiinnostaa sen verran paljon, että kirja lähti mukaani. Pikavilkaisun perusteella tässä sivuttaisiin sairaanhoitajan ammattia. Tarina sijoittuu nelikymmenluvulle.

Zoa Sheburnen kirja Jennifer herätti kiinnostukseni kansikuvallaan.  Tämä kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka muuttaa New Yorkista toisaalle rannikkoseudulle. Jenniferillä on hieman vaikea äitisuhde. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin äidillä on jonkin tason alkoholi- tai terveysongelma, minkä vuoksi Jennifer aina koulusta kotiin palatessa miettii, missä kunnossa äiti on? Paitsi tytär-äiti -suhdetta tämä kirja sijoittuu koululaismaailmaan.

Kyllikki Suortin Tuntun huipulla tuulee on kristillistä kirjallisuutta. Tarina sijoittuu Lapin tuntureille, jonne päähenkilö, nuori tyttö lähtee matkailumajan piiaksi. Lapin tuntureilla puhaltelee myös rakkauden tuulet. 








Nämä kirjat eivät olleet hinnalla pilattuja ja kuulostavat ensivilkaisulla todella mielenkiintoisilta. Odotan innolla lukutuokioita näiden parissa. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Eva Aminoff: Lapsen parhaaksi!

Kuvamanipulaatio
Eva Aminoff
Lapsen parhaaksi
WSOY, 1996

















Voiko tämä olla totta? Mietin, kun luin tämän kirjan. Tuntuu uskomattomalta, että tällaista voisi tapahtua sellaisessa maassa kuin Ruotsi ja vielä 1980-luvun tietämillä.

Eva Aminoffin kirja kertoo siitä, kuinka hänen 10-vuotias poika, Aleksander huostaanotettiin kouluvuoden päätteeksi, juuri, kun Evan ja pojan piti seuraavana päivänä lähteä vuodeksi Boliviaan. Eva on toimittaja ammatiltaan. Evan ja pojan suhdetta kuvataan symbioottiseksi, liian toisiinsa kiintyneeksi. Oliko todellisuudessa näin, vai syynä huostaanotolle jokin muu syy, mene ja tiedä. Evan ja pojan välit kuitenkin katkaistiin täydellisesti. Aleksander eristettiin äidistään ja vietiin lopulta yksinäiseen saareen juopon kasvatusisän ja epätavallista elämää viettävän kasvatusäidin hoiviin. Yhden kerran Aleksander karkasi ollessaan eri paikassa, pääsi Suomeen Lastenlinnaan, josta ruotsalaiset sosiaalit (Evan määritelmä) tulivat hänet hakemaan suomalaisen hoitohenkilökunnan katsellessa ällistyneinä, mutta toimimatta mitenkään.

Toisen kerran Aleksander karkasi saaresta veneellä, kun kasvatusisä nukkui humalaansa ja kun viisi vuotta oli kulunut, pääsi äitinsä kanssa jälleen Suomeen ja erinäisten vaiheiden jälkeen, koko huostaanotto purettiin Ruotsin sosiaalin toimesta, Eva Aminoffin tehtyä kantelun Euroopan ihmisoikeusneuvostoon.

Tämä kirja antaa todella kamalan kuvan ruotsalaisesta lastensuojelutoiminnasta ja huostaanotoista. Erityisesti ulkomaalaisiin kohdistuvia huostaanottoja kuvataan ja syynä mainitaan se, että lapsi ei puhu ruotsia ja niin edelleen. Kirjassa on kuvattu erinäisiä kohtaloita.

Kirja on kirjoitettu tyylillä, jossa on aineksia dekkarista, dokumentista, mutta mitään tyylipuhdasta genreä en osaa sanoa. Kirjassa on valokuvaliite, joka tuo uskottavuuslisää, mutta...tuntuu uskomattomalta, että tällaista voisi tapahtua maassa, joka on sivistysvaltio.

Huh huh! Kirja, joka jättää miettimään syitä ja seurauksia.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Naisten aakkoset - R!


Jospa taas jatkaisin omalta osaltani tätä  Tarukirjan  liikkeelle laittamaa haastetta, jossa olen päässyt kirjaimeen

1. Kuka on suosikkikirjailijasi? 

Rebekka Räsänen jonka tyttökirjoista voisin mainita ainakin Saarisen musta lammas ja Musta lammas lyö päänsä seinään ovat uusintalukulistalla unohtamatta muitakaan hänen teoksiaan. Voisin myös mainita Aino-Marja Räsäsen, jonka teoksista olen lukenut ainakin Yllätyskesän ja jonka teokset kiinnostavat paljonkin. Samasta nimestä huolimatta kirjailijat eivät olle sukua toisilleen.

2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Katriina Viljamaa-Rissanen, jonka 70-luvun kirjankuvitukset ovat jääneet mieleen värikkäinä ja omanlaisinaan. Myös hänen hevosmalauksensa ovat vertaansa vailla olevan ilmeikkäitä ja ihastuttavia.

3. Vaihtoehtoiset kysymykset (myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin?

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille?

Rebekka Rowena Randalin, eli Villiruusun samanimisestä tyttökirjasta, jonka on kirjoittanut Kate Douglas Wiggins. Rebekka Rowena on  rakastettavia, ihastuttava runosielu.