torstai 22. kesäkuuta 2017

Annika Thor: Avoimille vesille!

Annika Thor
Avoimille vesille
Tammi,

Alkuteos: Öppet hav
suomentanut Marja Kyrö
237 s.












Avoimille vesille päättää Steffin, juutalaisen pakolaistytön ja hänen siskonsa Nellin tarinan, joka on sijoittunut nelikymmenluvun Ruotsiin. Steffi on kasvanut nuoreksi naiseksi, suorittanut ylioppilastutkinnon kahdessa vuodessa ja aloittanut työn laboratorioharjoittelijana haaveenaan lääketieteen opinnot. Sota on ohitse.

Paitsi tulevaisuuttaan Steffi miettii, vieläkö isä on elossa?

Kirjan luvut vuorottelevat Steffin elämässä Göteborgissa ja pikkusisko Nellin elämässä saarellaan, Vaikka sota on ohi, ei elämästä puutu tapahtumia, jännitteitä riittää.

Thorin kerronta on välitöntä. Hänen hahmonsa elävät kaikkine tunteineen. Mitä kuitenkin pohdin on tunnelma. Tunnelma tässä niin kuin aiemmissa kirjoissa on hyvin erikoinen. Kuinka hyvin nelikymmenluvun tunnelma, ilmapiiri on aistittavissa näissä kirjoissa - sitä mietin? Sellaiset seikat kuin sininen abiturienttilakki ennen varsinaista ylippilaslakkia saavat miettimään ruotsalaista koulumaailmaa ja lukioelämää ja tuovat mieleen myös Merri Vikin Lotta-kirjat, joissa ylioppilaslakista oltiin luopumassa. Myös hopeahelainen ylioppilaskeppi saa miettimään ajan tapoja ja muuttunutta yhteiskuntaa. 

Varmasti taustatyö on tehty ja yksityiskohdat oikein - no, yksi seikka minut kuitenkin sai hyvin mietteliääksi. Kuvaus tilanteesta luokassa.

Ovelta kuului koputus. 
- Sisään, sanoo opettaja harmissaan. Hänestä ei ole hauskaa, että hänet keskeytetään kesken tunnin.
Kaksikymmentäseitsemän paria sinisiä, harmaita tai vihreitä silmiä ja yksi pari tummanruskeita kääntyy kohti luokan ovea.

Kirjahan kertoo juutalaisista pakolaisista ja sen taustalla  on kansallissosialismin vaikutus yksilönelämään ja yhteiskuntaan. Mikä on kirjailijan suhde arjalaisuuteen? Tämän kirjasarjan kertojanääni on hyvin kliininen, puhdas, etäältä seuraileva. Kantaaottamatonko! Ja kuitenkin hyvin inhimillinen, myötäelävä, humaani.

Siis tuohon tilanteeseen luokassa. Pohjoismaalaiset  kuvataan yleensä vaaleina, sinisilmäisinä, mutta kuinka todenmukaista on, että yhdelläkään ruotsalaisella ei olisi ruskeita silmiä? No, kun kyse on pienestä saariyhteisön koulusta niin väestö voi olla hieman enemmän homogeenistä, mutta silti!! Ettei olisi ketään toista ruskeasilmäistä? Tässä kohdassa kirjailija mielestäni lyö kynänsä rikki ja sortuu stereotypiaan ja piiloarjalaisuuteen. Toisaalta kyseessä saattaa olla harkittu kirjallinen tehokeino korostaa Nellin juutalaisuutta ja poikkeavuutta muusta luokkayhteisöstä, mutta kyllä tämä kohta särähti muuten tasapainoisessa tyylissä ja kerronnassa ei niin todenmukaisena ja ikävänä.

Annika Thorin sarja Steffistä ja Nellistä on ollut mukava löytö tyttökirjallisuuden saralla. Se ei ole auvoista ja ruusunhohteista tyttökirjallisuutta, vaan sarjassa on luodattu syvissä vesissä ja tunteissa. Tässäkin kirjassa poutapilvitaivaan on välillä peittänyt synkät ja harmaat pilvet. Todellakin - tämän kirjasarjan tunnelma on aivaa omaa laatuaan - vaikea kuvata, kuin muuttuva sykähtelevä luonto, jossa ilmanala vaihtelee tyynestä rajuilmaan. 
---
Sarjan muut osat:

http://sheferijm.blogspot.fi/2016/09/annika-thor-saari-meren-keskella.html


http://sheferijm.blogspot.fi/2016/12/annika-thor-lumpeenkukkalampi.html


http://sheferijm.blogspot.fi/2017/02/annika-thor-meren-syvyyksissa.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.