lauantai 24. kesäkuuta 2017

Anni Swan: Piilopirtissä!






Anni Swan
Piilopirtissä
(Anni Swanin Sadut.WSOY, 1997)
Kuva: Rudolf Koivu

Anni Swanin satu Piilopirtissä on yksi niistä Swanin saduista, joka on erityisen vahvasti jäänyt mieleen. Se kertoo neljästä lapsesta, Kustaa, Klaus, Riitta ja Antero, jotka kesäisenä päivänä lähtevät pihamaalta järvelle soutelemaan. Nousee rajuilma joka vie heiltä toisen airon. Hädin tuskin he selviävät yksinäiselle saarelle, jossa heitä odottaa Haukka-Malla niminen nainen.

Juoksujalkaa he pakenivat tiheään metsään sadetta, joka yhä valui virtanaan. Äkkiä he pysähtyivät. Suuren petäjän juurella istui ihminen, vanha eukko; hänkin oli sadetta paossa. Mutta minkälainen eukko! Vaistomaisesti lapset likistyivät lähemmäksi  toisiaan ja tuijottivat tuohon kummallisen näköiseen olentoon.
- Noita-akka! kuiskasi vapiseva Klaus Kustaalle. Ja noidan näköinenpä eukko todellakin oli. Hänen harmaat hapsensa liehuivat tuulessa, nenä oli muodottoman pitkä, leuka terävä ja silmät pienet, punareunaiset. - Häh, häh! nauroi hän.  Herraslapsia! Kaunis ilma! Kaunis ilma! OIkein Haukka-Mallan ilma.

Haukka-Malla vie lapset mökkiinsä, sillä lasten vene on kaukana rannasta ajelehtimassa. Lieneekö Haukka-Malla itse sen työntänyt vesille poistuessaan hetkeksi vai oliko myrsky auttanut asiassa. Niin tai näin, niin Haukka-Mallan sydämessä piilee koston ajatukset. 

Anni Swanin monet  sadut, niin tämäkin, ovat yhdistelmä arkirealismia ja seikkailua. Taikausko, uskomukset, Suomalainen sysimetsä - kaikki ne muodostavat omintakeisen satu- ja tarinamaailman, joissa on kyllä vaikutteita kansansaduista eri puolilta maailmaa tai vanhojen sadunkertojien, kuten Topelius ja Andersen vaikutteita. Silti juuri tuo suomalainen maisema on hyvin vahvasti saduissa läsnä. Se ei ole niinkään aurinkoinen koivumetsä vaan synkeä, hämärä kuusimetsä ja silti Anni Swanin sadut eivät ole karmeita, eivätkä grimminäisen julmia. Koskettavia ja herkkiä ne ovat, eikä niistä silti puutu tummine varjoinenkaan aurinkoisuuttakaan ja valoa.


Synkeästä aiheestaan ja teemastaan huolimatta (Piilopirtissä sijoittuu pikkuvihan aikaan, kun Suomi oli vielä osa Ruotsi-Suomea) tarina päättyi onnellisesti. Lapset selvisivät ehjin nahoin perheensä pariin ja Haukka-Mallakin osoittautui lopulta ihmisystäväksi. 
---

Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste

3 kommenttia:

  1. Mukava lukea kirjoitustasi Anni Swnin sadusta. Swan on yksi lapsuusaikojen suosikkejani, mutta suosio perustuu yksinomaan hänen nuortenkirjoihinsa, satuja en muistaakseni ole ainakaan itse koskaan lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin kuvitukset vielä lisäävät satujen tenhoa ja vaikuttavuutta.

      Poista
  2. Minulla on Anni Swanin sadut-kokoelma ja luin sieltä muutamia satuja silloin kuin hankin sen. Täytyisikin taas kaivaa kirja esille. En muista tuota Piilopirtissä-satua lukeneeni.

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.