Oulusa koulussa - 60-lukulaisen muistelmat
Kirjapaja,2016
344 s.
Alku: Lähtiessä kaikki on hyvin, eikä iltakaan tule äkkiä. Ilma pehmeä ja lämmin, ei kuuma eikä terävä.
Loppu: Olisin halunnut sanoa hänelle jotakin, mutta juuri silloin järjestyimme kulkueeksi astuaksemme kirkon puolelle. Olin epävarma järjestyksestä. Joku sanoi, että vihittävät eteen ja muut sitten järjestyksessä, piispa viimeisenä.
Alun ja lopun väliin mahtuu muistojen virta, ei suoraan, eteenpäin virraten, niin kuin joilla on tapana, vaan hypähdellen muistikuvasta toiseen, paikasta ja ajasta muuanne. 1960-luku ja 70-luvun alku oli poliittisesti valveutunutta aikaa. Itsekin muistan, kun koulussa tuli opiskelijavaalit. Mitä niistä oli hyötyä - mene ja tiedä! Itse en niistä paljonkaan kostunut.
Heikki Palmu elää nuoruuttaan keskellä opiskelijaelämää. Hän on erikoinen tyyppi suomalaisessa yhteiskunnassa, kristitty ja kommunisti. No ei, ei kommunisti, mutta kristitty sosialisti. Voiko Marxia ja Jeesusta yhdistää? Kun Palmu valmistuu teologisesta ja alkaa pohtia papiksi vihkimystä, tulee tenkkapoo vastaan. Heikki Palmun kirjoittamat teokset eivät oikein saa vastakaikua luterilaisen piispan taholta ja seuraa keskusteluja keskustelujen perään, toppuuttelua ja taistelua.
Kirjan takakansitekstissä kuvataan, että "Palmun muistelmateos avaa fiktion keinoin ikkunat 1960-luvun maailmaan". Minusta kirjassa ei ehkä ole niinkään fiktiota kuin ajatuksen virtaa. Fiktiota vastaan puhuu myös kaikki ne todelliset ja elävät ihmiset, jotka edustavat tuon ajan poliittista ja kirkollista valtaa.
Tämä oli todella mielenkiintoinen teos, nuoren miehen sisäisistä ja ulkoisista prosesseista ideologian, vakaumuksen ja yhteiskunnallisten vaatimusten ristipaineessa.
--
Kirjaherbario: Palmu (palmukasvit Arecaceae)
Helmet lukuhaaste 2016 kohta 45: suomalaisesta miehestä kertova kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!